Uuden sairaalan suunnittelu askarruttaa

Uusi sairaala on Kanta-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon lähivuosikymmenien toimintaehtoihin syvästi vaikuttava hanke, jonka hinta veronmaksajille voi hyvinkin nousta 500 miljonaan euroon. Rakennusalan yritysten kannalta se on tätäkin suurempi, koska siihen liittyy mahdollisuus saada uuteen rakentamiskäyttöön Hämeenlinnan keskussairaalan ja Hämeenlinnan terveyskeskuksen Viipurintie 1-3 alueet.

 

Sairaanhoitopiirin hallituksessa 15.8.2017 esitelty sairaalan 65-sivuinen hankesuunnitelma (1) kymmenine liitesivuineen voi riittää tonttineuvotteluihin ja rakentamisen poikkeusluvan hakemiseen valtiolta. Toistaiseksi suunnitelma pohjautuu kuitenkin enemmän nykyisten kuin lähivuosikymmenten sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamallien edellyttämiin tilaratkaisuihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteellisen, palvelujen tarpeisiin liittyvän, toiminnallisen ja teknologisen muutoksen sivuuttaminen tai virheellinen arviointi rakentamispäätöksissä tulisi kalliiksi sekä investointi- että käyttökustannuksissa.

 

Hankesuunnitelma perustuu rohkeaan oletukseen sairaalan hoitojaksojen lyhenemisestä entisestään avohoidon ja kotihoidon roolin kasvaessa. Väestön vanhetessa potilaista nykyistäkin suurempi osa on vanhuksia ja enenevästi myös yksinään asuvia raihnaita vanhuksia. Suunnitelmassa ehdotetaan Hämeenlinnan kantakaupungin kaikkien terveysasemien (Viipurintie, Jukola, Ojoinen, Idänpää) toiminnan keskittämistä uuteen sairaalaan. Sitä ei kerrota, onko vastaavaa keskittämistä oletettu myös muualle Hämeenlinnaan ja maakuntaan. Samalla, kun tätä lähipalvelua oltaisiin muuttamassa keskitetyksi, mitään arviota vanhusten lähi- ja kotihoidon palvelujen voimavarojen lisääntymisestä suunnitelmassa ei ole tehty.

 

Lasten ja lapsiperheiden palvelujen osalta hankesuunnitelma keskittyy erikoissairaanhoidon palveluihin. Mihin lie neuvolat siirtyneet terveysasematoimintaa keskitettäessä?  Miten rakennetaan aiempaa parempaa yhteyttä perheneuvontapalveluiden ja kouluterveydenhuollon kanssa? Suunnitelman periaatteellisissa lähtökohdissa kyllä mainitaan sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen aiempaa tiiviimpi yhteistyö (integraatio), mutta sekä lasten että vanhusten hoidon osalta se ei täsmenny suunnitelman  konkreettisissa osissa. Eikä suunnitelman henkilöstöliitteissä näy esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai geriatrin nimikkeitä.

 

Vaikka sote-uudistus on vaikeuksissa, suunnitelmassa oletetaan sen toteutuvan jokseenkin Sipilän hallituksen aikataulussa ja vain vähäisin muutoksin hallituksen lakiesityksiin. Suunnitelma ei kuitenkaan näytä varautuvan julkisten ja yksityisten palvelutuottajien joutumisesta suoraan kilpailuun rahoituksesta ja osin myös potilaista/asiakkaista. Yksityissektori on valmistautunut tähän kilpailuun jo pitkään, hyödyntäen esimerkiksi asemiaan työterveydenhuollossa ja yksityisten sairausvakuutusten maksajien joukossa. Julkisella sektorilla on myös monia vahvuuksia tehokkaista laboratorio- ja kuvantamispalveluista kattavaan peruspalveluyksikköverkostoon ja monimutkaistenkin ongelmakokonaisuuksien edellyttämän kokonaispalvelun tarjoamiseen asti. Yksityissektorilla on uudessa kilpailussa myös monia heikkouksia, esimerkiksi sen riippuvuus osa-aikaisista, päätoimensa julkisella sektorilla pitävistä erikoislääkäreistä. Uusi sairaala voisi olla keskeinen osa maakunnan ”julkisen sote-konsernin” kilpailukykyä, konsernin eri osien vahvuuksiin nojaten.

 

Hankesuunnitelma näyttää sivuuttavan tulevan kilpailun tai lähtevän, sitä julkilausumatta, julkisen konsernin vetäytymisestä osasta asemiaan (esim. terveysasemaverkosto, sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yksityissektoria parempi yhteys) ja haluttomuudesta vallata asemia sieltä, missä yksityissektorilla on heikkouksia. Jos hallituksen sote-markkinaehdotus toteutuu, on julkisen konsernin syytä valmistautua kilpailuun, haastaa yksityiset konsernit julkisen vahvuuksilla, eikä antautua jo ennen kilpailun avautumista. Muutenhan sitä hallituksen esityksen puolustajien innovaatioita ja tehokkuutta edistävää kilpailua ei synny, vaan tuloksena on yksityinen nopea monopolisoituminen.

 

En epäile arviota, että suurta osaa vanhoista sairaalarakennuksista ei enää kannata peruskorjata lähivuosikymmenien käyttöön kelpaavaksi. Uutta on syytä rakentaa, muistaen kuitenkin, että satojen miljoonien investointi kannattaa suunnitella todella perusteellisesti. Tarvittaessa investointi kannattaa jaksottaa osiin, jotta toteutetaan vain sellaisia osia, joiden suunnitelmat perustuvat kestäviin arvioihin tulevasta. Jos joku haluaa tutustua siihen, miten sairaalahankkeen huono ja rakennusyrityksiä suosiva valmistelu voi johtaa hankkeen kustannusarvion moninkertaistumiseen, suosittelen ruotsalaista esimerkkiä. Viime vuonna ilmestynyt kirja Sjukt hus (Ennart & Mellgren 2016) (2) kertoo yksityiskohtaisesti, miten se tapahtui Karolinska Sjukhusin kokonaan uuden rakennuskokonaisuuden toteutuksessa.

 

Jätä kommentti

Sinun tulee olla kirjautunut jättääksesi kommentin.

css.php